Antin kirjoituksia

SOTE-uudistuksen kriisi - AVAUTUU PDF TIEDOSTONA

Osuuskauppaliikkeestä vastavoima kasvottomalle kapitalismille 21.2.2010

Osuuskauppa oli minulle lapsena työväenliikkeen ja sosialismin yksi olomuoto. Isäni oli Osuusliike Uurtajan hallintoneuvoston puheenjohtaja, pienviljelijä ja “korpikommunisti” niin kuin “suuressa maailmassa” sen seudun aatesuuntaa tituleerattiin. Niiden aikojen tulkinnan mukaan kolhoosit Neuvostoliitossa olivat tunnetuin osuustoiminnan muoto maassa, jossa työläiset ovat päässeet tuon ajan ymmärryksen mukaan vallan isänniksi. Niinpä liityin Uurtajan jäseneksi 15-vuotiaana. Jäsenyyssuhteeni on kestänyt punapääoman, sinivalkoisen pääoman ja suomalaisten osuuskuntien varallisuuden haihtumisen osaksi kansainvälistä pääomaa. Neuvostoliittokin ja kolhoosit siellä kaatuivat tässä samassa maailmanlaajuisessa rytinässä.

Kaikki ei kuitenkaan ole haihtunut taivaan tuuliin. Tradeka on hengissä ja vahvistamassa asemiaan. Yksittäisiä osuuspankkeja jäi henkiin “kansan pankkeina” pankkikriisistä. Kalevalan kulutusosuuskunta Vienan Karjalassa perustettiin 29.8.1927 sosialismin vahvistaessa jalansijaansa Edvard Gyllingin johtamassa Neuvosto-Karjalassa. Osuuskunta vietti 80-vuotisjuhlaansa vuonna 2007. Kapitalismin paluu Venäjälle ei ole osuuskuntaa kaatanut, vaan Karjalan vähäosaiset tukeutuvat edelleen siihen. Osuuskunta on määrittänyt tehtäväkseen paitsi markkinoinnin, tuotannon (2 karjafarmia, sikala, leipomo jne.) “osakkaiden intressien noudattamisen, eläkeläisten ja sosiaalisesti heikosti turvattujen asukkaiden tukeminen, ihmisten työllistäminen, hyväntekeväisyys jne.”

Vastaavanlaisin tavoittein on syntynyt osuustoimintaliikkeitä ympäri maailmaa kaikkialle sinne missä rikkaiden sortoa köyhiä kohtaan esiintyy. Näin on erityisesti Intiassa, Afrikassa ja Etelä-Amerikassa. Samalla tavalla niitä syntyi Euroopassa ja Suomessakin noin 100 vuotta sitten. Suomessa on alettu puhua uudestaan siellä täällä, vielä kuitenkin hajanaisesti, uusista osuustoiminnan muodoista. Suomalaiset seuraavat toistaiseksi vaisusti uutta kansainvälisen antikapitalistisen ilmiön nousua, mutta kiinnostus on selvästi kasvussa. Tunnettu lahtelainen kokoomuspoliitikko pienyrittäjä Merja Vahter esitti Etelä-Suomen Sanomissa jokin aika sitten työttömien osuuskuntia keinona työllistää ja totuttaa “yrittäjyyteen”. On syntynyt uusia vihreitä pankkivirityksiä ja reilun kaupan kansainvälinen liike, joka etsii uudenlaista kansainvälistä verkostoitumista pientuottajien eduista lähtien.

Vasemmistoliiton puheenjohtaja Arhinmäki onnistui ylittämään uutiskynnyksen vaatimalla Suomeen uutta kansanpankkia aiemmin hävitettyjen ja kansainvälisen pääoman hallintaan siirtyneiden tilalle. Hämeen Vasemmistoliitto vaatii Tradekan vaaliohjelmassa sekä osuustoimintaliikkeen palaamista juurilleen että katsomista tulevaisuuteen nostamalla osuuskunnan jäsenten etujen puolustamisen, eettiset arvot ja kestävän kehityksen osuuskunnan toiminnan punaiseksi langaksi. Edellä on esitetty perusteet sille, miksi näin tärkeäksi asettua pitkästä aikaa myös henkilökohtaisesti ehdolle Tradekan vaaleissa puolustaakseni niitä arvoja, jotka sisäistin jo pikkupoikana osuustoimintaliikkeen yhteiskunnalliseksi tehtäväksi.

Antti Holopainen

Etelä-Suomen sanomat Mielipide palsta (18.2.2010)

Sähköjuna Heinolaan ja Orimattilaan on tulevaisuutta

Valtionrautateiden kaukoliikennejohtaja Ari Vatanen perustelee Lahden oikoradan “kannattamattomuutta” asukkaiden vähäisyydellä Mäntsälän Lahden suunnalla (ESS 15.2). “Tikkurilan ja Lahden välillä pitäisi olla kaksi isoa taajamaa”, ennen kuin paikallisliikenteestä voisi tulla kannattavaa. Lähiliikenne Riihimäelle on kannattavaa Vatasen arvion mukaan.

Miltähän vuosisadalta mahtavat VR:n kaukoliikennejohtajan väestötiedot olla? Oikorata ja Riihimäen suuntaan menevä rata kulkevat samojen taajamien läpi Keravalle saakka. Järvenpään alueella on asema sekä vanhan pääradan että oikoradan varressa. Mäntsälän ja Lahden yhteinen asukasluku oli vuodenvaihteessa väestötietojärjestelmän mukaan 120614, Hyvinkään ja Riihimäen 73877.

Vuoden 2010 alusta voimaan astuneen joukkoliikennelain 6§:mukaan: “toimivaltaisen viranomaisen tulee suunnitella joukkoliikenteen palvelut ensisijaisesti seudullisina tai alueellisina kokonaisuuksina toimivan joukkoliikenneverkon aikaansaamiseksi”.

Haastattelun perusteella rohkenen päätellä, että VR:n johto tuntee kovin huonosti Etelä-Suomen pääkaupunkiseutuun rajoittuvat seudulliset ja alueelliset kokonaisuudet ja niiden potentiaaliset mahdollisuudet lähiliikenteen palvelujen käyttäjinä. Lahden seudulla on kaksi muutakin kaupunkia, Orimattila ja Heinola, jonne rautatiekiskot kulkevat, mutta ei yhtään henkilöjunaa. Asukkaita näissä kaupungeissa oli vuodenvaihteessa yhteensä 32 273. Kiskot jatkavat Lahdesta myös Kouvolan suuntaan. Asukkaita radan varren kunnissa Nastolassa ja Suur-Kouvolassa oli vuodenvaihteessa yhteensä 103270.

Mäntsälän, Lahden, Heinolan, Orimattilan, Nastolan ja Kouvolan väkiluku oli vuodenvaihteessa yhteensä 256152 henkeä. Vertailun vuoksi väkiluku vuoden vaihteessa oli alueella Järvenpää, Hyvinkää, Riihimäki, Hämeenlinna 179057, eli lähes 80 000 asukasta pienempi.

Hämeen Vasemmistoliitto teki aloitteen Liikenneministeriölle ja Valtionrautateille pääkaupunkiseudun paikallisliikennevyöhykkeen laajentamista Hämeenlinnaan ja Kouvolaan. Perustelemme ehdotustamme mm edellä kuvatuilla väestötiedoilla ja joukkoliikennelain velvoitteilla.

Oikeat perustelut raideliikenteen “kannattamattomuudelle” Lahden ja Kouvolan suuntaan eivät ole alueen ja taajamien vähäinen väestö, vaan lähiliikenteen vähäinen tarjonta ja keskeneräinen raideliikennettä tukeva joukkoliikenteen muu infrastruktuuri. Riihimäen suuntaan paikallisjunia kulkee vähintään puolen tunnin välein, Lahden suuntaan tunnin välein. Vain muutama paikallisjuna jatkaa nykyään Kouvolaan saakka. On myös selvää, että riihimäkeläiset ja hyvinkääläiset ovat tottuneet käyttämään paikallisjunaa, kun tarjontaa sinne on ollut vuodesta 1870 alkaen, Lahden suuntaan nopeaa reittiä vasta runsaan kolmen vuoden ajan. Silti Z-junissa on jo tiivis tunnelma ainakin ruuhka-aikoina.

Liikenneministeriön ja VR:n tulisi olla aktiivinen ympäristöystävällisen joukkoliikenteen tulevaisuuden tekijä eikä taaksepäin katsoja. Päijät-Hämeen alueella on alettu ymmärtää, että tulevaisuutta olisi henkilöjunaliikenteen palauttaminen Heinola-Lahti-Orimattila radoille. Jos Valtionrautateillä on ollut varaa yli 40 miljoonan investointeihin Keski-Suomessa ratalinjalla, jossa kulkee alle 10 tavarajunaa vuodessa, ei Lahti-Heinola ja Lahti-Loviisa radan sähköistäminen ja henkilöliikenteen avaaminen tiheään asutulla alueella olisi ainakaan huonompi investointi.

Antti Holopainen, Lahti kaupunginhallituksen jäsen (Vas.)

Kävelykeskustan kehittämiseksi ei tarvita toriparkkia

Olen Pokko Lemminkäisen (ESS 1.10.09) kanssa samaa mieltä siitä, että Lahden torin ja sen seudun kehittämisestä tulee saada todellinen vaihtoehto moraaliseen ja materiaaliseen konkurssiin jo ajautuneelle Merisalo-Sukari vetoiselle hyper- Market manialle.

Pokko tulkitsi osin väärin ideaani yhdystunnelista ja parkkipaikoista “Rauhankadun pään alueelle lähelle toria”. Salpausselän harju alkaa nousta jo torin kupeesta ylöspäin. Rinteen loivemmassakin osassa on runsaasti tilaa kerrostalojen, teiden ja puistojen alla maanalaisille parkkitiloille, jos niin halutaan.

Nykyisen konserttitalon seutu voisi olla kaupungin talouden kannalta hyödyllisin ensimmäiseksi rakennettava maanalainen parkkivaihtoehto. Alueelle syntyy joka tapauksessa rakennustyömaa, kun konserttitalo näyttää jo hajoavan käsiin. Kaupunki ei voi paeta takausvastuutaan Konserttitalo säätiön veloista. Kaavaa talon kohdalla ja sen edessä olevassa puistossa voisi muuttaa niin, että alueelle kaavoitetaan maanalaista rakennusoikeutta 2-3 kerrosta lisää. Kaavoitusaluetta maan alla voisi laajentaa koskemaan puistoa ja Aleksanterinkatu 3:ssa olevaa korttelia, jonka liikekiinteistöt voisivat siirtää mm Nordean rakennuksessa olevat maanpäälliset parkkitilansa maan alle. Uskon Vuorikadun koulua kohti nousevaan rinteeseen mahtuvan hyvinkin 500- 1000 uutta parkkipaikkaa ennen pohjavesiongelmia, sillä torin kohdalla pohjaveden tason kerrotaan olevan noin 8 metrin syvyydessä.

Kaavamuutoksesta seuraava Konserttitalon ja lähi kortteleiden tonttien arvonnousu parantaisi rahoitusmahdollisuuksia ja houkuttelisi hakkeeseen kaupungin ulkopuolista pääomaa. Näin kulttuurihistoriallisesti arvokkaan konserttisalin voisi säilyttää ja joko peruskorjata tai rakentaa uudestaan tontin rakennusten muut osat samalla kun alueen voisi liittää liikenneympyrän takaa kävelykeskustaan. Näin ratkaisisimme visaisen kulttuurihistoriallisen pulman ja osan torin lähiseudun parkkiongelmista niin, että kävelykatu Aleksi voisi alkaa jo Konserttitalon liikenneympyrästä. Konserttitalon vetovoima paranisi, kun alue muuttuisi kävelykeskustan osaksi ja autot löytäisivät paikkansa talojen, kadun ja puiston alta. Ajo parkkihalleihin tapahtuisi suoraan Hollolankadulta tai Hämeenkadulta. Rollaattorilla matkustavat tai perunasäkkiä raahaavat pääsisivät tässäkin mallissa suoraan pysäköintitasolta rakennettavalla hissillä kävely Aleksille eli torille ja tavaroidensa kanssa takaisin autolle.

Antti Holopainen

toriparkkeihin tutustunut valtuutettu

Mielipidekirjoitus

Julkaistu Kansan Uutisten viikkolehdessä 17.10.08

MISSÄ VIIPYY VASEMMISTON ALOITE JA VAIHTOEHTO KAPITALISMIN
KRIISILLE?

Vasemmistolaiset vaativat 1970-luvulla pankkien ja
vakuutuslaitosten sosialisointia. Nyt pankkeja sosialisoi presidentti Bush
yhdessä G 7 valtioiden ja EU-johtajien kanssa. Vasemmisto katsoo hiljaa sivusta
neuvottomana tapahtumien kulkua. Uusliberalismin opit, jotka porvaristo oli
julistanut universaaleiksi, ovat paljastumassa kuplaksi.

Moni vasemmistolainen lienee lukenut kesän aikana Naomi
Kleinin kirjan Tuhokapitalismin nousu. Kirjassaan hän kuvaa “Chicagon poikien”
shokkikapitalismin tuhoamisen ja maailmanlaajuisen omaisuuden ja vallan uusjaon
prosessia monissa maissa. Onko nyt menossa vastaava näytelmä
maailmanlaajuisella tasolla? Talouden romahdus noudattaa 1700-luvulla jo
havaittua kapitalismin toiminnan yleistä logiikkaa. Omaisuuden ja taloudellisen
vallan uusjako tapahtuu lain voimaisesti määrävälein tappiolle jääneiden
pääoman omistajien kustannuksella.

Suomalainen uusliberalismin versio kokoomusvetoinen valtion
omistajaohjauspolitiikka tulisi asettaa tarkempaan syyniin sekä valtion tasolla
että kunnissa. Kemijärven massaliike yritti sitä, mutta muuallakin
tarvittaisiin ilmiön perkaamista. Kokoomuslainen Lahti Energian hallituksen
puheenjohtaja Matti Kataja muistaa puolueen puheenjohtaja Kataista paremmin,
mitä Espoon energian yksityistämisessä tapahtui. Katajan mukaan Espoon energiayhtiön
myyntituloilla tehdyt sijoitukset ovat tuottaneet huonosti. Hämeenlinnan ja
Heinolan energiayhtiöihin sijoitetut varat on Katajan mukaan saanut Vattenfall
takaisin 7 vuodessa kaupunkien sähkön kuluttajilta. Esimerkit osoittavat, että
yhteiskunnallisen omistuksen kannattajia löytyy kokoomuksestakin jopa samaan
aikaan kun kokoomusjohdon muisti pätkii. Kokoomuksen kenttä yrittää hoitaa
taitavasti äänet ja vaalivoitot kotiin julistamalla täysin vastakkaista
reaalipolitiikkaa, kuin minkä nimiin puolueen johto on vannonut ja yrittänyt
vietellä vasemmistonkin mukaan.

Nähtäväksi jää, miten syvältä nykyinen talouskriisi
kouraisee Suomea. Varmaa on, että velkaantuneet pienyrittäjät ja
asuntovelalliset joutuvat kärsivien kastiin. Työttömät rakennusmiehet tullevat
olemaan ensimmäisiä laman uhreja, kuten aina ennenkin. Nyt jos koskaan olisi
aika katsoa, mitkä tahot kunnissa ovat ajaneet kasinopelin politiikkaa
veronmaksajien varoilla.

Lahdessa kokoomus-demarit sisärenkaan yritykset lähteä energiayhtiön
pilkkomisen ja myynnin tielle kaatui vasemmiston, kaupunkilaisten ja
reaalitalouspolitiikkaa paremmin ymmärtävien porvareiden vastustukseen.
Vasemmistoliiton tulisi perehtyä syvällisemminkin kapitalismin tuoreeseen
kriisiin. Porvaristo sosialisoi kasinopelin tappiot veronmaksajille, mutta
antaa pelureille vapauden heti, kun pelivelat on kuitattu.

Vasemmistolle sosialismin ei tulisi olla vanha ja vieras
idea. Mutta kasinopelureiden sosialismi ja kansanvaltainen sosialismi ovat
kaksi eri asiaa. Euroopan ja koko maailman vasemmiston tulisi viimeistään nyt
liittyä yhteen ja alkaa kehitellä pitemmälle meneviä esityksiä kansainvälisen
demokratian kehittämiseksi. Enää ei riitä Tobinin vero. Pitemmälle meneviä
rosvokapitalismin rajoituksia tarvitaan.

Antti Holopainen,

puheenjohtaja

Hämeen Vasemmistoliitto

15.10.2008

Päijät-Hämeen Viikko Uutiset

Lahdesta ihmisläheisten peruspalveluiden kaupunki

Lahden sosiaali- ja terveystoimi ylpeilee usein palvelujemme
halpuudella. Sosiaali- ja terveyshenkilöstön uhrautuva ja vastuullinen työ on
edullisten palveluiden salaisuus.

Karsintalinja on vaikeuttanut ehkäisevää sosiaali- ja
terveydenhuoltoa. Erityisesti ovat kärsineet syrjäytymisvaarassa olevien
nuorten ja lapsiperheiden palvelut. Seuraukset näkyvät jo lastensuojelun
kustannusten voimakkaana kasvuna. Oikea- aikainen vanhemmuuden tukeminen ja
puuttuminen sosiaalisen tuen keinoin olisi toimivaa ehkäisyä. Päihde- ja
mielenterveysongelmien kunnollinen hoito ehkäisisi perheiden hajoamista ja
turvaisi omien vanhempien jaksamista. Nämä palvelut eivät ole riittävän
kattavia. Kaupunginhallituksen hyväksymän päihdestrategian kehittäminen
jäi toteutumatta, kun esitettyä päihdelääkärin virkaa ei ole voitu perustaa
eikä toteuttaa muitakaan strategian ehdotuksia kunnolla. Pieni edistysaskel on
kuitenkin tapahtunut sosiaali- ja terveysministeriön kehittämismäärärahoilla
vaikeimmin huumeriippuvaisten hoidossa. Olen kantanut vastuuta tämän hankkeen
sisällöstä asiantuntijaroolissa.Vanhusten ja vammaisten omaiset ovat arvostelleet
oikeutetusti omaishoidon määrärahojen ja toimintaa tukevien kunnallisten
palveluiden niukkuutta. Valtuutettujen ja lautakunnan jäsenten muutosyritykset
ovat kaatuneet valtuuston asettamiin tiukkoihin budjettiraameihin.
Vasemmistoliitto on toistuvasti vaatinut budjettikokouksissa raamien
rukkaamista, mutta olemme jääneet vähemmistöön. Tylyä linjaa on perusteltu
kaupunkia uhkaavilla talousvaikeuksilla. Joka kerta loppuvuodesta on todettu
tuloja kertyneen muutamia kymmeniä miljoonia ennakoitua enemmän. Muutaman sadan
tuhannen euron lisäykset mainittuihin kipupisteisiin eivät olisi järkyttäneet
kaupungin taloutta, mutta inhimillistä hätää ne olisivat lievittäneet. Toivon,
että uusi valtuusto osaisi kuunnella kuntalaisten tarpeita nykyistä herkemmällä
korvalla.

Antti Holopainen, ylilääkäri, kaupunginvaltuutettu (Vas.)
sosiaali- ja terveyslautakunnan jäsen

Hattula 1.10.2008

PÄIHDEONGELMIEN EHKÄISYYN PANOSTETTAVA IKÄÄNTYNEILLÄ

Kauhajoen tapahtumien jälkeen lasten ja nuorten henkinen
turvattomuus, välittäminen ja yhteisöllisyyden tarve on noussut ylitse muiden.
Myös ikäihmiset kokevat paljon yksinäisyyttä, hylätyksi tulemisen tunteita,
oman elämäntyön väheksymistä ja syrjityksi tulemista.

Syynä kokemuksiin ovat viime vuosikymmenien nopeat rakennemuutokset.
Ne heijastuvat niiden ihmisten kokemuspiiriin, jotka aktiivisen työuran
vaiheessa panivat kaikkensa likoon tämän maan ja hyvinvointiyhteiskuntamme
rakentamiseksi. Voimien ehtyessä tyytymättömyys ja katkeruus kääntyvät helposti
sisäänpäin. Markkinatalous tarjoaa niin nuorille kuin vanhemmillekin entistä
halvempia alkoholijuomia “ryypyksi murheeseen” tai lohduksi synkkään arkeen.
Myös ikäihmisten alkoholin sietokyky kasvaa ja hetken nautinnosta tulee
helposti taakka ja syy syvempään masennukseen. Ikääntyneiden elimistö ja
hermosto eivät toisaalta siedä niin suuria alkoholimääriä kuin nuorempana.
Käytössä oleva lääkitys saattaa aiheuttaa epämiellyttäviä yhteisvaikutuksia,
kuten muistin heikkenemistä ja riskiä kaatuiluun ja vammautumiseen.

Ikääntyneiden alkoholiongelmat ovat päihdepalvelutilastojen
valossa kasvussa. Tähän uuteen ajallemme tyypilliseen kansanterveysongelmaan
palvelujärjestelmämme ei ole varautunut riittävästi vastaamaan. Ikäihmisen
masennus, ahdistus epätoivo ja tissuttelu on tärkeää tunnistaa ennen kuin
voimat huolehtia itsestä romahtavat. Yhteisöllisyys ja välittäminen ehkäisevät
tehokkaasti yksin jäämistä ja itsetuhokierrettä niin nuorilla kuin
vanhemmillakin ihmisillä. Älkäämme siis antautuko alkoholielinkeinon markkinoinnin
uhreiksi. Pitäkäämme huolta toisistamme. Elämän iloa saa liikunnasta,
tanssimisesta ja monista muista nautinnoista, joissa alkoholi ei ole millään
tavalla välttämätöntä.

Arviota valtuustokaudesta 2005-2008

Pääsin nopeasti uutena valtuutettuna mukaan todelliseen
työhön sosiaali- ja terveyslautakunnan jäsenenä. Keskussairaalan ylipaikoilla
jatkohoitoa odottaneiden potilaiden ylipaikkamaksut olivat vaarassa johtaa
lähes 10 miljoonan ylitykseen terveysbudjetissa. Valmistelin yhdessä
lautakunnan puheenjohtajan kanssa valtuustokysymyksen valtuuston toiseen
kokoukseen. Kysymys johti 1,3 miljoonan lisämäärärahaan lautakunnalle, jonka
avulla saimme ylipaikkaongelman korjattua avaamalla osastoja
kaupunginsairaalassa. Onnistunut veto uutena valtuutettuna innosti olemaan
aloitteellinen.

Jatkossa seurasi kuitenkin runsaasti “kylmää vettä”
korville, sillä kaupungin johdon pelottelu talouskriisillä sai valtuutetutkin
uskomaan säästöpolitiikan välttämättömyydestä. Jo paikkansa jättäneen
kaupunginjohtaja Pipatin vaatimuksesta valtuusto hyväksyi säästökuurin, jonka
mukaan kaupungin henkilöstöä tuli saneerata 3 vuoden aikana 600
henkilötyövuotta. Vuonna 2006 hanketta vietiin väkivaltaisesti runnomalla läpi
heikentämällä erityisesti sosiaali- ja terveyspalveluita. Loppuvuodesta
paljastui, että koko saneerausaalto perustui virheellisiin ennakkoarvioihin
kaupungin talouden kehityksestä. Onneksi Pipatin saneerausohjelman unohdettiin
vuoden jälkeen ja alettiin katsella tilannetta realistisemmin. Kun sekä
sosiaali- ja terveys- että koulupuolella saatiin aikaan säästövimma, se jäi
pääosin päälle koko valtuuskaudeksi. Muita rakenteellisia korjauksia, kuin
keskussairaalan ylipaikkaongelman ratkaisu ja kuntouttavan otteen kehittäminen
pitkäaikaissairaiden ja vanhusten palveluissa ei saatu aikaan.

Vasemmistoliitto yritti toistuvasti nostaa keskustelua
sosiaalisemmasta terveyspolitiikasta. Onnistuimmekin torjumaan virkamiesten
pitkälle valmisteelleen Ahtialan terveysaseman lakkauttamisen ahtialalaisten
asukkaiden aktiivisella tuella. Onnistuimme muuttamaan ilmapiiriä
toimeentulotukea hakevien palveluissa niin, että käsittely nopeutui.
Talousarviokokouksissa tehdyt yritykset kohdennetuista lisäyksistä terveys-,
mielenterveys-, päihde- ja lastensuojelupalveluihin tyrmättiin kuitenkin
toistuvasti. Julkisuudessa allekirjoittanutta on arvosteltu liioista
aloitteista, koska ne mukamas työllistävät niin paljon virkamiehiä.

Valtuutetulla on aloiteoikeus. Sen oikeuden käyttö on osa
demokratiaa ja tarpeen silloin, kun asioiden edistämien lautakunnan tai muun
toimielimen kautta ei edisty. Valtuustossa käyty keskustelu on usein
hyödyllistä silloinkin kun aloitteen ideaa ei saa sellaisenaan lävitse.
Valtuutettujen keskuudessa syntynyt mielipidemuutos saattaa johtaa myöhemmin
linjamuutoksiin. Näin tapahtui mm silloin kun Anttilanmäen koulun
lakkautuspäätös onnistuttiin torjumaan. Myönteisenä saavutuksena on pidettävä
myös sitä, että Vuorikadun koulurakennus säilyy näillä näkymin kaupunkilaisten
yleishyödyllisenä palvelukohteena.

Useat valtuutetut ovat toistuvasti kiinnittäneet huomiota
valtuuston päätösvallan rajaamiseen lautakunnille ja muille toimielimille
tehdyillä delegointisäännöillä siinä vaiheessa, kun kaupungille oli rakennettu
uusi toimialajärjestelmä edellisen valtuustokauden aikana. Myös julkisuudessa
valtuustoa on kuvattu “vallattomaksi”, kun se on antanut sille kuuluvaa valtaa
tärkeissä kysymyksissä alemmaksi. Valmistelin aloitteen valtuuston ja muiden
toimielimien valtuuksin uudelleen arvioinnista. Aloitteen allekirjoitti 33
valtuutettua eli valtuuston enemmistö.

Kaiken kaikkiaan olen kokenut että aktiivisuudella ja
valmiudella kuunnella muita pienenkin ryhmän valtuutettu voi parhaimmillaan
vaikuttaa ja edistää tärkeinä pitämiään asioita. Siksi ensimmäisen
valtuuskauden kokemukset ovat synnyttäneet tunteen, että olen käytettävissä
jatkossakin.