Antin kirjoituksia

ARVIOITA VALTUUSTOKAUDESTA 2005-2008

Pääsin nopeasti uutena valtuutettuna mukaan todelliseen
työhön sosiaali- ja terveyslautakunnan jäsenenä. Keskussairaalan ylipaikoilla
jatkohoitoa odottaneiden potilaiden ylipaikkamaksut olivat vaarassa johtaa
lähes 10 miljoonan ylitykseen terveysbudjetissa. Valmistelin yhdessä
lautakunnan puheenjohtajan kanssa valtuustokysymyksen valtuuston toiseen
kokoukseen. Kysymys johti 1,3 miljoonan lisämäärärahaan lautakunnalle, jonka
avulla saimme ylipaikkaongelman korjattua avaamalla osastoja
kaupunginsairaalassa. Onnistunut veto uutena valtuutettuna innosti olemaan
aloitteellinen.

Jatkossa seurasi kuitenkin runsaasti “kylmää vettä”
korville, sillä kaupungin johdon pelottelu talouskriisillä sai valtuutetutkin
uskomaan säästöpolitiikan välttämättömyydestä. Jo paikkansa jättäneen
kaupunginjohtaja Pipatin vaatimuksesta valtuusto hyväksyi säästökuurin, jonka
mukaan kaupungin henkilöstöä tuli saneerata 3 vuoden aikana 600
henkilötyövuotta. Vuonna 2006 hanketta vietiin väkivaltaisesti runnomalla läpi
heikentämällä erityisesti sosiaali- ja terveyspalveluita. Loppuvuodesta
paljastui, että koko saneerausaalto perustui virheellisiin ennakkoarvioihin
kaupungin talouden kehityksestä. Onneksi Pipatin saneerausohjelman unohdettiin
vuoden jälkeen ja alettiin katsella tilannetta realistisemmin. Kun sekä
sosiaali- ja terveys- että koulupuolella saatiin aikaan säästövimma, se jäi
pääosin päälle koko valtuuskaudeksi. Muita rakenteellisia korjauksia, kuin
keskussairaalan ylipaikkaongelman ratkaisu ja kuntouttavan otteen kehittäminen
pitkäaikaissairaiden ja vanhusten palveluissa ei saatu aikaan.

Vasemmistoliitto yritti toistuvasti nostaa keskustelua
sosiaalisemmasta terveyspolitiikasta. Onnistuimmekin torjumaan virkamiesten
pitkälle valmisteelleen Ahtialan terveysaseman lakkauttamisen ahtialalaisten
asukkaiden aktiivisella tuella. Onnistuimme muuttamaan ilmapiiriä
toimeentulotukea hakevien palveluissa niin, että käsittely nopeutui.
Talousarviokokouksissa tehdyt yritykset kohdennetuista lisäyksistä terveys-,
mielenterveys-, päihde- ja lastensuojelupalveluihin tyrmättiin kuitenkin
toistuvasti. Julkisuudessa allekirjoittanutta on arvosteltu liioista
aloitteista, koska ne mukamas työllistävät niin paljon virkamiehiä.

Valtuutetulla on aloiteoikeus. Sen oikeuden käyttö on osa
demokratiaa ja tarpeen silloin, kun asioiden edistämien lautakunnan tai muun
toimielimen kautta ei edisty. Valtuustossa käyty keskustelu on usein
hyödyllistä silloinkin kun aloitteen ideaa ei saa sellaisenaan lävitse.
Valtuutettujen keskuudessa syntynyt mielipidemuutos saattaa johtaa myöhemmin
linjamuutoksiin. Näin tapahtui mm silloin kun Anttilanmäen koulun
lakkautuspäätös onnistuttiin torjumaan. Myönteisenä saavutuksena on pidettävä
myös sitä, että Vuorikadun koulurakennus säilyy näillä näkymin kaupunkilaisten
yleishyödyllisenä palvelukohteena.

Useat valtuutetut ovat toistuvasti kiinnittäneet huomiota
valtuuston päätösvallan rajaamiseen lautakunnille ja muille toimielimille
tehdyillä delegointisäännöillä siinä vaiheessa, kun kaupungille oli rakennettu
uusi toimialajärjestelmä edellisen valtuustokauden aikana. Myös julkisuudessa
valtuustoa on kuvattu “vallattomaksi”, kun se on antanut sille kuuluvaa valtaa
tärkeissä kysymyksissä alemmaksi. Valmistelin aloitteen valtuuston ja muiden
toimielimien valtuuksin uudelleen arvioinnista. Aloitteen allekirjoitti 33
valtuutettua eli valtuuston enemmistö.

Kaiken kaikkiaan olen kokenut että aktiivisuudella ja
valmiudella kuunnella muita pienenkin ryhmän valtuutettu voi parhaimmillaan
vaikuttaa ja edistää tärkeinä pitämiään asioita. Siksi ensimmäisen
valtuuskauden kokemukset ovat synnyttäneet tunteen, että olen käytettävissä
jatkossakin.

Antti Holopainen