Antin kirjoituksia

21.2.2010:
OSUUSKAUPPALIIKKEESTÄ VASTAVOIMA KASVOTTOMALLE KAPITALISMILLE

Osuuskauppa oli minulle lapsena työväenliikkeen ja sosialismin yksi olomuoto. Isäni oli Osuusliike Uurtajan hallintoneuvoston puheenjohtaja, pienviljelijä ja “korpikommunisti” niin kuin “suuressa maailmassa” sen seudun aatesuuntaa tituleerattiin. Niiden aikojen tulkinnan mukaan kolhoosit Neuvostoliitossa olivat tunnetuin osuustoiminnan muoto maassa, jossa työläiset ovat päässeet tuon ajan ymmärryksen mukaan vallan isänniksi. Niinpä liityin Uurtajan jäseneksi 15-vuotiaana. Jäsenyyssuhteeni on kestänyt punapääoman, sinivalkoisen pääoman ja suomalaisten osuuskuntien varallisuuden haihtumisen osaksi kansainvälistä pääomaa. Neuvostoliittokin ja kolhoosit siellä kaatuivat tässä samassa maailmanlaajuisessa rytinässä.

Kaikki ei kuitenkaan ole haihtunut taivaan tuuliin. Tradeka on hengissä ja vahvistamassa asemiaan. Yksittäisiä osuuspankkeja jäi henkiin “kansan pankkeina” pankkikriisistä. Kalevalan kulutusosuuskunta Vienan Karjalassa perustettiin 29.8.1927 sosialismin vahvistaessa jalansijaansa Edvard Gyllingin johtamassa Neuvosto-Karjalassa. Osuuskunta vietti 80-vuotisjuhlaansa vuonna 2007. Kapitalismin paluu Venäjälle ei ole osuuskuntaa kaatanut, vaan Karjalan vähäosaiset tukeutuvat edelleen siihen. Osuuskunta on määrittänyt tehtäväkseen paitsi markkinoinnin, tuotannon (2 karjafarmia, sikala, leipomo jne.) “osakkaiden intressien noudattamisen, eläkeläisten ja sosiaalisesti heikosti turvattujen asukkaiden tukeminen, ihmisten työllistäminen, hyväntekeväisyys jne.”

Vastaavanlaisin tavoittein on syntynyt osuustoimintaliikkeitä ympäri maailmaa kaikkialle sinne missä rikkaiden sortoa köyhiä kohtaan esiintyy. Näin on erityisesti Intiassa, Afrikassa ja Etelä-Amerikassa. Samalla tavalla niitä syntyi Euroopassa ja Suomessakin noin 100 vuotta sitten. Suomessa on alettu puhua uudestaan siellä täällä, vielä kuitenkin hajanaisesti, uusista osuustoiminnan muodoista. Suomalaiset seuraavat toistaiseksi vaisusti uutta kansainvälisen antikapitalistisen ilmiön nousua, mutta kiinnostus on selvästi kasvussa. Tunnettu lahtelainen kokoomuspoliitikko pienyrittäjä Merja Vahter esitti Etelä-Suomen Sanomissa jokin aika sitten työttömien osuuskuntia keinona työllistää ja totuttaa “yrittäjyyteen”. On syntynyt uusia vihreitä pankkivirityksiä ja reilun kaupan kansainvälinen liike, joka etsii uudenlaista kansainvälistä verkostoitumista pientuottajien eduista lähtien.

Vasemmistoliiton puheenjohtaja Arhinmäki onnistui ylittämään uutiskynnyksen vaatimalla Suomeen uutta kansanpankkia aiemmin hävitettyjen ja kansainvälisen pääoman hallintaan siirtyneiden tilalle. Hämeen Vasemmistoliitto vaatii Tradekan vaaliohjelmassa sekä osuustoimintaliikkeen palaamista juurilleen että katsomista tulevaisuuteen nostamalla osuuskunnan jäsenten etujen puolustamisen, eettiset arvot ja kestävän kehityksen osuuskunnan toiminnan punaiseksi langaksi. Edellä on esitetty perusteet sille, miksi näin tärkeäksi asettua pitkästä aikaa myös henkilökohtaisesti ehdolle Tradekan vaaleissa puolustaakseni niitä arvoja, jotka sisäistin jo pikkupoikana osuustoimintaliikkeen yhteiskunnalliseksi tehtäväksi.

Antti Holopainen